Saattajien ensikonsertti on pidetty ja sitä on juhlittu asiaankuuluvalla vakavuudella.
Tämän blogin postaaja voi puhua vain omasta puolestaan, mutta takki on nyt tyhjä ja mieli liikuttuneen tyytyväinen. Tehtiinpäs se, perkules. Vaikka välillä vähän teki kipeääkin, niin nyt ei haittaa yhtään. Kyllä porukassa laulaminen on kivaa ja kun vielä joku taputtaakin, niin sitä mukavammalta tuntuu.
Saattajat kiittää TYYn kuoroa laulajien henkisenä kotina olemisesta (sori, kun ei autettu niitten kuorokorokkeiden kantamisessa, meillä oli paniikki). Kiitos Jori Männistölle Souled out -sovituksesta. Kiitos Anna-Maija Ihanderille Saattajien logosta. Nyt meillä on visuaalinen ilme! Kiitos Iina Laitiselle tyylikkäistä promokuvista. Kiitos Benedict Slottelle siitä, että pääsi pikahälytyksellä äänittämään konserttimme. Sen ansiosta jää jotakin konkreettista muistoa lapsenlapsille. Kiitos Kanske Bankenille osanotosta. Kiitos Petri Kähköselle spektaakkelinomaisesta juhlapuheesta. Kiitos Key Ensemblelle nuottitelineiden lainasta. Kiitos sureville omaisille siitä, että ovat jaksaneet jokakeskiviikkoiset poissaolomme.
Erityisen iso ja lämmin kiitos suurenmoiselle konserttiyleisölle!
Tämä blogi vaikenee vähitellen. Kenties vielä jokin merkintä ja ehkä muutama konserttikuva. Saattajat kuitenkin siirtyy autuaammille laulumaille kunnes taas keksii, mitä seuraavaksi tekee. Eihän tämä tähän jää.
PS Juhlapaikan siivoamisen voi ottaa jopa terapeuttisena kokemuksena. Tässä tämä oli, nyt kerätään jäljet ja mietitään, mitä porukalla kenties jatkossa tehdään. (ainakin vähemmän boolia...)
PPS Kanssasaattajat, olette loistavia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti