Toisiamme tukekaamme

Lähes neljän tunnin intensiivinen, tauoton harjoitusrepäisy on ohi ja taas ollan pykälän lähempänä onnistunutta konserttia.

Tänään tuli mietittyä sitä, mikä on pienyhtyeessä ja kuorossa laulamisen ero. Kuorossa on sikäli helpompaa, että sitä johtaa yksi ihminen, jolla on näkemys siitä, miltä homman pitäisi kuulostaa. Hänen komennoillaan sitten mennään, oli niistä eri mieltä tai ei.

Pienyhtyeessä taas ei välttämättä ole yksittäistä johtajaa, vaan porukalla pitäisi pystyä luomaan näkemys siitä, miltä me kuulostamme. Kun näkemyksiä on monta, niin sananvaihto voi harjoitusvaiheessa olla kohtuullisen suorasukaista. Se taas onnistuu vain, jos ihmiset oikeasti tuntevat toisensa ja tietävät, että asiat tappelevat eivätkä ihmiset. Vähän voi harmittaa, että miksi toi taas on tommoinen, mutta jollain ihmeen konstilla se yhteinen näkemys löytyy. Ehkä.

On myös niin, että silloin kun nahkaruoskien vihellys viuhuu ilmassa, niin tietää, että nyt on tekemisen meininkiä: kukaan ei haluaisi tyytyä tylsiin, keskinkertaisiin ratkaisuihin, vaan setti pitäisi saada kuulostamaan koko ajan paremmalta.

Tämän päivän harjoituksen jälkeen tiedämme kuitenkin, että savolaiset ovat Suomen neekereitä (ja ei, tämä ei ole mihinkään suuntaan rasistinen kommentti!)

Lopun alkua

Konserttivalmisteluissa alkavat lopunajan tunnelmat lähestyä. Konsertti on lähempänä kuin meinaa uskaltaa ajatellakaan ja muutama todella tähdellinen harjoitus on edessä. Tulevana sunnuntaina Saattajilla on päivätreenit, joissa biisejä pitää alkaa saada oikeasti hyvään kuntoon.

Ainakin allekirjoittanut altto kokee saman paniikin joka ikisen pienemmän tai suuremman keikan alla, lauluporukasta riippumatta: ei tästä mitään tule, mitään ei osata, ollaanko me edes harjoiteltu, mitä jos yleisöä nolottaa, kun me ollaan niin huonoja, entä jos ne ei edes taputa. Kammottava klisee, mutta vatsaavääntävä ahdistus helpottaa yleensä kun pääsee lavalle eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä asiat niin hyvin kuin vain suinkin osaa. Homma sitten sujuu tai ei. Onneksi ei kenenkään henki tai maailmanrauha ole kiinni siitä, osuvatko koholähdöt kohdilleen tai kuinka hyvin fraasin linja kantaa. Silti yleensä paremmin on kivempi laulaa kuin huonommin!

Konsertin lipunmyynti on täydessä käynnissä. Arvoisat blogin lukijamme, hankkikaa ihmeessä konsertti- ja muistojuhlalippunne ajoissa!

Ruokalista selvänä

Jos eivät ihan kaikki biisit ole vielä keikkakunnossa, niin ainakin bileiden ruokalista on selvänä. First things first! Konsertin ja juhlan hinnat ovat nähtävissä tuossa sivun oikeassa reunassa. Kokonaisedullisella pakettihinnalla saa tanakan akateemisen ja ehdottoman synkkähenkisen vuosijuhlan Hepokulta-salissa Turussa ja sen jälkeen pidettävät jatkot. Hintaan kuuluu kolmen ruokalajin illallinen, kaksi snapsia ja punssi. Ruokajuomat ovat OPM.

Niin se konsertti... Kyllä sekin valmistuu. On ilmaantunut pieniä harjoitusergonomisia haasteita, mutta niistä Saattajat eivät hätkähdä, vaan harjoittelevat yhä tiukemmin kohti syksyn päätavoitetta. Pitkästä aikaa ensimmäinen keikkaveto saatiin reilu viikko sitten TYYn kuoron tutustumissitseissä, joissa Saattajat esittivät yhden kappaleen konserttiohjelmistostaan. Ei vielä elämää suurempi veto, mutta kasassa kuitenkin.

Saattajat kiittävät TYYn kuoroa, joka on ottanut konsertin mukaan syksyn Yliopisto soi -konserttijulisteeseen. Kannattaa käydä kuulemassa ko. kuoron ja Kampus Sinfonian ainutlaatuinen kantaattiesitys Turun konserttitalossa 21.11.

Ei ainostaan laulusta

Lauluyhtye ei toimi pelkästään laulamalla, vaan konserttijärjestelyihin liittyy tietysti miljoona pientä järjesteltävää asiaa. Eilisessä Saattajien harjoituksessa itse asiassa kokoustettiin enemmän kuin laulettiin, mikä oli vain hyvä juttu. Nyt tiedämme, kuka minkäkin nakin hoitaa.

Eilisen lauluosion yhteydessä Saattajat alkoivat kaivaa itsestään soul-daddyjä ja soul-mamoja. Toistaiseksi ne olivat aika hyvin piilossa, mutta kyllä ne sieltä tulevat. Mutta onhan tämä linja aika mullistavaa Saattajille. Kuten eräs tenoriveljemme sanoi, kun kuuntelimme nauhalta biisiä, jonka sovitusta veivaamme: "Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että Saattajat kuuntelee harjoituksissa tällaista." No, kyllä perusvire sentään on haudanvakava.

Kuva-aineistoa Saattajista

Viimeviikkoisen fotosession tuotteena Saattajista on nyt muutama ihan julkaisukelpoinen kuva. Tässä yksi kuva tihrustettavaksi. Kuvaaja Iina Laitinen.

Kuvassa ovat Tytti Kojola (vas.), Olli Raimo, Pekka Alonen, Markus Niemi, Silja Hurskainen, Maria Leinonen, Ilmari Pirttilä, Vera Välimäki, Leena Koistinen, Tero Hurskainen, Erkki Nurminen ja Raisa Karhu.

Uutta tulossa

Saattajat ovat saaneet käsiinsä muutaman uuden biisin konserttia varten. Arvon yleisö älköön järkyttykö: täysin epäsaattajamaisesti joukossa saattaa olla hieman aiempaa keveämpiä, jopa hilpeitä musiikillisia pläjäyksiä.

Aiemmin mainittu TYYn kulttuuriklubikeikka jää Saattajilta sittenkin valitettavasti väliin. No, sitä parempi syy tulla 10.11. konserttiin. Siihenhän ei muuten ole enää kuin reilu kuukausi!