Jo on jukoliste saavutettu päätepiste

Saattajien ensikonsertti on pidetty ja sitä on juhlittu asiaankuuluvalla vakavuudella.

Tämän blogin postaaja voi puhua vain omasta puolestaan, mutta takki on nyt tyhjä ja mieli liikuttuneen tyytyväinen. Tehtiinpäs se, perkules. Vaikka välillä vähän teki kipeääkin, niin nyt ei haittaa yhtään. Kyllä porukassa laulaminen on kivaa ja kun vielä joku taputtaakin, niin sitä mukavammalta tuntuu.

Saattajat kiittää TYYn kuoroa laulajien henkisenä kotina olemisesta (sori, kun ei autettu niitten kuorokorokkeiden kantamisessa, meillä oli paniikki). Kiitos Jori Männistölle Souled out -sovituksesta. Kiitos Anna-Maija Ihanderille Saattajien logosta. Nyt meillä on visuaalinen ilme! Kiitos Iina Laitiselle tyylikkäistä promokuvista. Kiitos Benedict Slottelle siitä, että pääsi pikahälytyksellä äänittämään konserttimme. Sen ansiosta jää jotakin konkreettista muistoa lapsenlapsille. Kiitos Kanske Bankenille osanotosta. Kiitos Petri Kähköselle spektaakkelinomaisesta juhlapuheesta. Kiitos Key Ensemblelle nuottitelineiden lainasta. Kiitos sureville omaisille siitä, että ovat jaksaneet jokakeskiviikkoiset poissaolomme.

Erityisen iso ja lämmin kiitos suurenmoiselle konserttiyleisölle!

Tämä blogi vaikenee vähitellen. Kenties vielä jokin merkintä ja ehkä muutama konserttikuva. Saattajat kuitenkin siirtyy autuaammille laulumaille kunnes taas keksii, mitä seuraavaksi tekee. Eihän tämä tähän jää.

PS Juhlapaikan siivoamisen voi ottaa jopa terapeuttisena kokemuksena. Tässä tämä oli, nyt kerätään jäljet ja mietitään, mitä porukalla kenties jatkossa tehdään. (ainakin vähemmän boolia...)

PPS Kanssasaattajat, olette loistavia.

Organiseerausta

Kuten aiemminkin on tullut kirjoitettua, harrastajaporukalla tehty konsertti vaatii monenlaisia käytännön järjestelyjä. Viime päivinä saattajien sähköpostilistalla on pähkäilty ankarasti muun muassa konserttipäivän tavararoudauksia, nuottitelineiden haalimista, naisten esiintymisasukokonaisuutta, juhlatilan somistusta, konsertista tiedottamista ja sitä, kuka ehtii lehden haastatteluun haastateltavaksi.

Ennen kaikkea saa kuitenkin valmistautua laulamaan mahdollisimman hyvin. Vielä on luvassa yksi pitkä ja kaksi lyhyempää harjoitussessiota, joista ainakin kaksi on varsinaisessa konserttipaikassa Akatemiatalolla. Vaikka Akatemia on kaikille saattajille muista yhteyksistä erittäin tuttu laulupaikka, konsertin biisejä ei ole siellä konsanaan laulettu. Siksi tulevat harjoitukset pääkallonpaikalla ovat arvossaan.

Kaksissa edellisissä harjoituksissa olemme saaneet nauhoitettua omaa laulantaamme viimeisiä viilauksia varten. Nauhoittaminen on kyllä armottoman tehokas keino kuulla ne asiat, joissa vielä parannettavaa on. Mutta onneksi tallenteissa on myös paljon ilon aiheita.

Uskomatonta kyllä, viikon päästä tämä kaikki säätäminen on jo ohi.

Mustaa mustalla

Tältä näyttää Saattajien konsertin mainosflyeri. Flyerin väristä kävimme pitkät periaatteelliset väännöt ja päädyimme lopulta mustaan. No ei vais. Kuvaa klikkaamalla näkee flyerin isompana.

Viktoriaaninen Saattajat-logo on Anna-Maija "Unski" Ihanderin hienoa käsialaa. Saattajat kiittää!

Hyvä blogin lukija, jos olet konsertin lisäksi tulossa myös muistojuhlaan, pidäthän mielessä, että viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantai 4.11.

Toisiamme tukekaamme

Lähes neljän tunnin intensiivinen, tauoton harjoitusrepäisy on ohi ja taas ollan pykälän lähempänä onnistunutta konserttia.

Tänään tuli mietittyä sitä, mikä on pienyhtyeessä ja kuorossa laulamisen ero. Kuorossa on sikäli helpompaa, että sitä johtaa yksi ihminen, jolla on näkemys siitä, miltä homman pitäisi kuulostaa. Hänen komennoillaan sitten mennään, oli niistä eri mieltä tai ei.

Pienyhtyeessä taas ei välttämättä ole yksittäistä johtajaa, vaan porukalla pitäisi pystyä luomaan näkemys siitä, miltä me kuulostamme. Kun näkemyksiä on monta, niin sananvaihto voi harjoitusvaiheessa olla kohtuullisen suorasukaista. Se taas onnistuu vain, jos ihmiset oikeasti tuntevat toisensa ja tietävät, että asiat tappelevat eivätkä ihmiset. Vähän voi harmittaa, että miksi toi taas on tommoinen, mutta jollain ihmeen konstilla se yhteinen näkemys löytyy. Ehkä.

On myös niin, että silloin kun nahkaruoskien vihellys viuhuu ilmassa, niin tietää, että nyt on tekemisen meininkiä: kukaan ei haluaisi tyytyä tylsiin, keskinkertaisiin ratkaisuihin, vaan setti pitäisi saada kuulostamaan koko ajan paremmalta.

Tämän päivän harjoituksen jälkeen tiedämme kuitenkin, että savolaiset ovat Suomen neekereitä (ja ei, tämä ei ole mihinkään suuntaan rasistinen kommentti!)

Lopun alkua

Konserttivalmisteluissa alkavat lopunajan tunnelmat lähestyä. Konsertti on lähempänä kuin meinaa uskaltaa ajatellakaan ja muutama todella tähdellinen harjoitus on edessä. Tulevana sunnuntaina Saattajilla on päivätreenit, joissa biisejä pitää alkaa saada oikeasti hyvään kuntoon.

Ainakin allekirjoittanut altto kokee saman paniikin joka ikisen pienemmän tai suuremman keikan alla, lauluporukasta riippumatta: ei tästä mitään tule, mitään ei osata, ollaanko me edes harjoiteltu, mitä jos yleisöä nolottaa, kun me ollaan niin huonoja, entä jos ne ei edes taputa. Kammottava klisee, mutta vatsaavääntävä ahdistus helpottaa yleensä kun pääsee lavalle eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä asiat niin hyvin kuin vain suinkin osaa. Homma sitten sujuu tai ei. Onneksi ei kenenkään henki tai maailmanrauha ole kiinni siitä, osuvatko koholähdöt kohdilleen tai kuinka hyvin fraasin linja kantaa. Silti yleensä paremmin on kivempi laulaa kuin huonommin!

Konsertin lipunmyynti on täydessä käynnissä. Arvoisat blogin lukijamme, hankkikaa ihmeessä konsertti- ja muistojuhlalippunne ajoissa!

Ruokalista selvänä

Jos eivät ihan kaikki biisit ole vielä keikkakunnossa, niin ainakin bileiden ruokalista on selvänä. First things first! Konsertin ja juhlan hinnat ovat nähtävissä tuossa sivun oikeassa reunassa. Kokonaisedullisella pakettihinnalla saa tanakan akateemisen ja ehdottoman synkkähenkisen vuosijuhlan Hepokulta-salissa Turussa ja sen jälkeen pidettävät jatkot. Hintaan kuuluu kolmen ruokalajin illallinen, kaksi snapsia ja punssi. Ruokajuomat ovat OPM.

Niin se konsertti... Kyllä sekin valmistuu. On ilmaantunut pieniä harjoitusergonomisia haasteita, mutta niistä Saattajat eivät hätkähdä, vaan harjoittelevat yhä tiukemmin kohti syksyn päätavoitetta. Pitkästä aikaa ensimmäinen keikkaveto saatiin reilu viikko sitten TYYn kuoron tutustumissitseissä, joissa Saattajat esittivät yhden kappaleen konserttiohjelmistostaan. Ei vielä elämää suurempi veto, mutta kasassa kuitenkin.

Saattajat kiittävät TYYn kuoroa, joka on ottanut konsertin mukaan syksyn Yliopisto soi -konserttijulisteeseen. Kannattaa käydä kuulemassa ko. kuoron ja Kampus Sinfonian ainutlaatuinen kantaattiesitys Turun konserttitalossa 21.11.

Ei ainostaan laulusta

Lauluyhtye ei toimi pelkästään laulamalla, vaan konserttijärjestelyihin liittyy tietysti miljoona pientä järjesteltävää asiaa. Eilisessä Saattajien harjoituksessa itse asiassa kokoustettiin enemmän kuin laulettiin, mikä oli vain hyvä juttu. Nyt tiedämme, kuka minkäkin nakin hoitaa.

Eilisen lauluosion yhteydessä Saattajat alkoivat kaivaa itsestään soul-daddyjä ja soul-mamoja. Toistaiseksi ne olivat aika hyvin piilossa, mutta kyllä ne sieltä tulevat. Mutta onhan tämä linja aika mullistavaa Saattajille. Kuten eräs tenoriveljemme sanoi, kun kuuntelimme nauhalta biisiä, jonka sovitusta veivaamme: "Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että Saattajat kuuntelee harjoituksissa tällaista." No, kyllä perusvire sentään on haudanvakava.